Blogin alullepanon jälkeen onkin sitten aika kaivaa tästä päivästä ensimmäinen aurinkoinen ajatus esiin. Blogi taitaa toistaiseksi antaa sellaisen kuvan, että hyvät asiat makaavat aina kermana niiden huonojen päällä. Herää ajatus, että olisi jotenkin helppoa kuoria päältä vain hyvä ja keskittyä sen hypistelemiseen ja tarkasteluun. Näin ei kaikkina elämämme päivinä voi olla, onneksi. Tarkoitukseni ei olekaan naiivisti leikkiä missiä ja toivoa maailman rauhaa ja samassa lauseessa kehua, kuinka kaikki ovat olleet mukavia ja kilttejä. Pikemminkin tarkoitus on sen arkisen, usein melko tavallistuneen harmaan kuoren alta etsiä kauneutta ja hyvää. Sillä sitäkin jokaisessa päivässä on, onneksi.
Tänään se hyvä löytyy hiljaisuudesta. Olen saanut ammattini puolesta hyvät lomat, ja nyt vietän hiihtolomaa. Lapseni on sairastanut koko loman tähän päivään asti, jolloin päätin viedä tenavan taas päiväkotiin. Nyt äidin on aika keskittyä töihin. Keitin hyvät aamukahvit, nappasin vierellesi rivin Fazerin pähkinäsuklaata ja aloin facebookata. Aaaah. Kyllä jokainen työläinen tarvitsee lakisääteisensä, eikä ehkä ole täysin väärin aloittaa sillä lakisääteisellä tauolla. Sainhan mitä puolentoistatunnin naamakirjailun jälkeen tarkastettua kymmenen esseetäkin, mutta nyt on taas tauon paikka.
Mutta siis se, mikä minun lomastani tekee lomaa, on juurikin hiljaisuus. Arkeni opettajana ja äitinä on täynnä ääntä, huutoja, naurun kikatuksia, itkuja, melua, äänisaastetta. En haluasi missään nimessä lomallani enää lähteä sukuloimaan, en istumaan lentokoneeseen tai junaan, en kaupungille ihmisvilinään. Minun lomani on yksin sohvalla kahvikupposen äärellä. Ja se loma oli tänään. Kolmen jälkeen arki jälleen alkaa, kun haen lapseni hoidosta. Mutta sitä ennen minulla on vielä kaksi armoitettua tuntia lomaa. Hyvää lomaa itse kullekin!
Haaveilen jo seuraavasta... kupista kahvia.
perjantai 22. helmikuuta 2013
Hei vaan!
Muutos tuntuu olevan tällä hetkellä muodissa. Tv pursuilee ohjelmia, jotka tarjoavat ratkaisuja arjen juoksussa harmaantuneen elämän piristämiseen. Lehdissä esitellään hymyileviä muuttumisleikkien naiskasvoja, jotka päivitettiin yhdessä iltapäivässä harmaa-Hannasta hehku-Hannaksi. Samalla annetaan vinkkejä, kuinka jokainen voi itse päivittää itsensä tähän päivään, tai pikemminkin huomiseen. Nämä kaikki tietenkin liittyvät siihen tosiseikkaan, että olemassa oleva ja tämänhetkinen on jotenkin tylsää ja kulahtanutta - muuttua ja uusiutua siis täytyy, jotta elämäsi oli mielenkiintoisempaa ja nautinnollisempaa.
Kuten Jukka Poika Viesti- kappaleessaan laulaa, vain muutos on varmaa (vai miten se nyt meni). Myöskään vierivä kivi ei sammaloidu, ja vanhoja muistavaa laitetaan tikulla silmäään. Eilinen on siis elettyä ja osin jo unohdettuakin, jolle voi vielä vähän vitsailla (kuten 80-luvun hervottomat silmälasit ja krepit), tänään on tänään, mutta katseet tulisi kääntää jo huomiseen, sillä huominen tuo tullessaan muutoksen. Mikään ei siis maailmassa ole niin varmaa kuin asioiden ja tilanteiden muuttuminen. Siinä missä aika liikuu (liikkuu se sitten kehällä tai janalla), myös me liikumme, vanhenemme, muutumme. Tärkeintä on siis pysyä kyydissä kelkassa ja valmistautua muutokseen, ehkä jopa ennakoida se ja kohdata valmistautuneena.
Muutosta myydään usein sillä, että se tuo parannuksen. Muutosvastarintaliikkeen ihmiset ovat vanhoja pieruja ja ymmärtämättömiä hölmöjä. Muutos kun on aina hyvästä. Suurimmassa osassa tapauksista näin varmasti onkin. Se, mihin tällä tähtään on se, että myös ihmisiä motivoidaan muuttumaan perustellen, että se (oli kyse sitten kampauksesta, tyylistä, sisustuksesta, autosta tai vaikka työstä) tuo lisää pirteyttä, raikkautta, uutta ilmettä, kevättä, kesää, syksyä tai hehkua elämään. Ja kukapa ei noita adjektiiveja elämäänsä haluaisi.
Myös minä olen nyt ajatellut tuoda elämääni muutoksen. Se on tämä blogi. Tämä tulee olemaan jotain aivan uudenlaista, mitä olen ennen tehnyt. Tämä tulee olemaan se raikas, pirteä ja ytimekäs. No, alku ei ehkä siltä vaikuta, mutta aion keskittyä blogissani nyt niihin pieniin arjen asioihin, jotka tuovat - jos eivät suoranaista muutosta - niin ainakin valoa, kepeyttä ja hehkua elämääni. Siis hyviä asioita. Murheet surtakoon toisaalla, lintukodossa ollaan onnellisia ja kasvot kohti etelää - ja tulevaa!
Kuten Jukka Poika Viesti- kappaleessaan laulaa, vain muutos on varmaa (vai miten se nyt meni). Myöskään vierivä kivi ei sammaloidu, ja vanhoja muistavaa laitetaan tikulla silmäään. Eilinen on siis elettyä ja osin jo unohdettuakin, jolle voi vielä vähän vitsailla (kuten 80-luvun hervottomat silmälasit ja krepit), tänään on tänään, mutta katseet tulisi kääntää jo huomiseen, sillä huominen tuo tullessaan muutoksen. Mikään ei siis maailmassa ole niin varmaa kuin asioiden ja tilanteiden muuttuminen. Siinä missä aika liikuu (liikkuu se sitten kehällä tai janalla), myös me liikumme, vanhenemme, muutumme. Tärkeintä on siis pysyä kyydissä kelkassa ja valmistautua muutokseen, ehkä jopa ennakoida se ja kohdata valmistautuneena.
Muutosta myydään usein sillä, että se tuo parannuksen. Muutosvastarintaliikkeen ihmiset ovat vanhoja pieruja ja ymmärtämättömiä hölmöjä. Muutos kun on aina hyvästä. Suurimmassa osassa tapauksista näin varmasti onkin. Se, mihin tällä tähtään on se, että myös ihmisiä motivoidaan muuttumaan perustellen, että se (oli kyse sitten kampauksesta, tyylistä, sisustuksesta, autosta tai vaikka työstä) tuo lisää pirteyttä, raikkautta, uutta ilmettä, kevättä, kesää, syksyä tai hehkua elämään. Ja kukapa ei noita adjektiiveja elämäänsä haluaisi.
Myös minä olen nyt ajatellut tuoda elämääni muutoksen. Se on tämä blogi. Tämä tulee olemaan jotain aivan uudenlaista, mitä olen ennen tehnyt. Tämä tulee olemaan se raikas, pirteä ja ytimekäs. No, alku ei ehkä siltä vaikuta, mutta aion keskittyä blogissani nyt niihin pieniin arjen asioihin, jotka tuovat - jos eivät suoranaista muutosta - niin ainakin valoa, kepeyttä ja hehkua elämääni. Siis hyviä asioita. Murheet surtakoon toisaalla, lintukodossa ollaan onnellisia ja kasvot kohti etelää - ja tulevaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)