Blogin alullepanon jälkeen onkin sitten aika kaivaa tästä päivästä ensimmäinen aurinkoinen ajatus esiin. Blogi taitaa toistaiseksi antaa sellaisen kuvan, että hyvät asiat makaavat aina kermana niiden huonojen päällä. Herää ajatus, että olisi jotenkin helppoa kuoria päältä vain hyvä ja keskittyä sen hypistelemiseen ja tarkasteluun. Näin ei kaikkina elämämme päivinä voi olla, onneksi. Tarkoitukseni ei olekaan naiivisti leikkiä missiä ja toivoa maailman rauhaa ja samassa lauseessa kehua, kuinka kaikki ovat olleet mukavia ja kilttejä. Pikemminkin tarkoitus on sen arkisen, usein melko tavallistuneen harmaan kuoren alta etsiä kauneutta ja hyvää. Sillä sitäkin jokaisessa päivässä on, onneksi.
Tänään se hyvä löytyy hiljaisuudesta. Olen saanut ammattini puolesta hyvät lomat, ja nyt vietän hiihtolomaa. Lapseni on sairastanut koko loman tähän päivään asti, jolloin päätin viedä tenavan taas päiväkotiin. Nyt äidin on aika keskittyä töihin. Keitin hyvät aamukahvit, nappasin vierellesi rivin Fazerin pähkinäsuklaata ja aloin facebookata. Aaaah. Kyllä jokainen työläinen tarvitsee lakisääteisensä, eikä ehkä ole täysin väärin aloittaa sillä lakisääteisellä tauolla. Sainhan mitä puolentoistatunnin naamakirjailun jälkeen tarkastettua kymmenen esseetäkin, mutta nyt on taas tauon paikka.
Mutta siis se, mikä minun lomastani tekee lomaa, on juurikin hiljaisuus. Arkeni opettajana ja äitinä on täynnä ääntä, huutoja, naurun kikatuksia, itkuja, melua, äänisaastetta. En haluasi missään nimessä lomallani enää lähteä sukuloimaan, en istumaan lentokoneeseen tai junaan, en kaupungille ihmisvilinään. Minun lomani on yksin sohvalla kahvikupposen äärellä. Ja se loma oli tänään. Kolmen jälkeen arki jälleen alkaa, kun haen lapseni hoidosta. Mutta sitä ennen minulla on vielä kaksi armoitettua tuntia lomaa. Hyvää lomaa itse kullekin!
Haaveilen jo seuraavasta... kupista kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti