Back again..

Edellisestä postauskerrasta on vierinyt lähes anteeksiantamattoman pitkä aika. Lähes. On pakko kuitenkin antaa itselleen anteeksi, koska ei ole kyse saamattomuudesta vaan yksinkertaisesti siitä, ettei vuorokaudessa ei ole riittänyt tunteja vapaa-ajan kirjoittamiseen. Vasta alkanut uusi työ vie ajatuskapasiteettia paljon näin lukuvuoden alussa. Luokassa kun on vastassa taas lastillinen aivan uusia naamoja, persoonia, jotka kantavat repussaan paitsi kirjansa niin myös taitoja ja taidottomuutta, intoa ja motivaation puutetta, reippautta ja laiskuutta. Naamojen tunnistaminen ja persoonan tuntemaan oppiminen vie opettajan kapasiteetista yllättävän ison siivun. Minä haluan tuntea opiskelijani kaikkine vivahteineen, mahdollisimman pian.

Vihdoin alkavatkin nimet sattua oikeaan naamaan ja persoonien eri sävyjä on nähty ja koettu. Varsinkin lukion aloittaneiden ykkösten kanssa on päästy hyvinkin tutuiksi, onhan osa porukasta tuttua peruskoulun puolelta jo viime vuodelta. Toisaalta ykkösten asenne koulua kohtaan on tässä vaiheessa aivan toista kuin vaikka kakkosilla. Ykköset pursuilevat intoa, avoimuutta ja uuden viehätystä, vapaus on päässyt hieman sekoittamaan päätä ja naurun tirskahdukset ovat herkässä. Kyllä se tästä vielä tasoittuu.. hymyt hyytyvät ja reippaimmatkin alkavat laiskistua. Ei sillä, että siihen pyrkisin, mutta niin siinä aina käy, tarjoilee heille tunneilla mitä hyvänsä. Kakkoset edustavatkin paremmin lukion reaalimaailmaa. Kesästä puhutaan vielä kahden kouluviikon jälkeen ja motivaatiota on kuin pienellä kylällisellä laiskiaisia.

Uusi työ on onneksi tuntunut hyvin omalta ja kotoisalta alusta asti. Viihdyn työssäni myös siksi, että nyt minulla on ihan oma luokka. Tai siis lainassa oleva oma luokka. Aloin heti rakentaa luokasta kotia. Väriteemaksi olen valinnut mustaa ja valkoista pieni punaisin yksityiskohdin. Kukat on jo hommattu ja nyt on etsinnässä muutamia vanhoja elokuvajulisteita – siis oikeasti vanhoja (ei mitään Titanic-osastoa) – seinille. Niitä voisi löytää kirppareilta, mutta on niitä varten oma nettikauppakin. En viitsisi isoja summia satsata, mutta toisaalta julisteet tulevat vielä kulkemaan mukanani luokasta toiseen tulevina kiertolaisvuosinani.

En voi sanoa, että töiden aloitus ollut intoa ja iloa täynnä. Jo ensimmäisten työpäivien jälkeen odotin syyslomaa. Nyt kun alkuvaikeudet ovat takana, homma rullaa ja naamat ovat käyneet tutuiksi, työ alkaa ollakin taas ihan antoisaa. Uusia ajatuksia tarjoaa varmasti myös ensi viikko, jonka vietän peruskoulun ranskan ryhmän kanssa Pariisissa toisen valvojan ominaisuudessa. Luvassa on käsittämätön määrä nähtävyyksiä, mukulakivillä kävelyä (ja kompastelua) ja metrolla suhaamista, ehkä myös vähän eksymistä, mutta varmasti myös ihania kahviloita, ranskalaisia viinejä ja perinteisiä, mutta minulle aivan uusia ruokalajeja. Ranskan kielen osaamiseni rajoittuu tällä hetkellä muutaman nähtävyyden oikeantyyppiseen lausuntaan. Onneksi minulla 12 muuta ranskaa hallitsevaa mukanani. Kivaa siitä tulee!

Töiden aloitus on tarkoittanut sitä, että kaikki mukava oma puuhastelu on saanut väistyä. Takapiha rehottaa samassa jamassa kuin kaksi viikkoa sitten, yhtäkään pihan keskelle unohtunutta puutarhatuolia ei ole siirretty. Kukkia ei ole kasteltu (onneksi ylemmältä taholta on huolehdittu kastelusta) eikä kuivuneita terälehtiä nypitty. Nurmikko voi pitkästi ja lapsen lelut ovat olleet pari viikkoa leviteltynä pitkin tannerta ilmeisesti siinä toivossa, että ne jossain vaiheessa alkaisivat itää. Ainoa muutos pihamaalla on ollut se, että keväällä äitini antama tuntematon kukantaimi on kasvanut hurjana pituutta ja puhjennut viimein valtavaan kukkaan. En osannut odottaa kasvilta mitään – tuntui, että se vain kasvaa vartta eikä kuki lainkaan. Sitten se pykäsi nupun, joka roikkui painavana monta viikkoa. Välillä arvailin, että kukasta pullahtaa auringonkukka, mutta ei. Viimein, viime viikolla suurin nuppu aukesi ja avasi valtavan kourallisen keltaisia terälehtiä auringolle. Vieläkään en osaa antaa kasville nimeä, mutta kaunis se on. Ja ennen näkemätön. Muukalainen, joka sopii meidän pihaan.

Keltainen muukalainen.

Viereinen taimi pullautti kaksi hieman eriväristä kukkaa maailmaan.