Tänään on saatu sadetta. Tauotta. Yöllä jo kuulosti siltä, kuin sade olisi hakannut tiensä peltikatosta läpi. Ulkopuolella se pysyi, tosin avoimista ikkunoista kosteus ehti sisään. Tänään sama meno on jatkunut koko päivän. Vettä on tullut paikoitellen niin, ettei sateen läpi ole nähnyt. Silloinkin kun taivas on näyttänyt tasaantuneen, vettä on sadellut rauhallisesti ripsotellen. Sehän tarkoittaa meille sisäpäivää.
Sisäilyllä on tietysti myös väistämättömät seurauksensa. Päiväunet ovat näinä päivinä melko kipakan kiukun aihe, sillä sisähommat eivät oikein kasvata "tervettä väsymystä". Tänäänkin sängyssä käytiin noin puoli tuntia pyörimässä ja potkimassa ja lauleskelemassa ja kertomassa hurjia juttuja mörökölleistä. Sitten lähdettiin takaisin leikkimään. Tekemistä onkin joutunut keksimään ihan tosissaan. Välillä lapsi ja äiti ovat ajaneet autoilla, leikkineet sairaalaa tai kiipeilytelinettä ja kiipeilijää. Välillä poika on piilotellut Ikea-kassissa, välillä huutanut ja kiukutellut, sitten taas leikkinyt näkymättömällä purjeveneellä. Nyt hän tiskaa. Keittiö lainehtii ja paistinpannut paukkuu, mutta tehköön nyt hommia, kun ei niistä luultavasti tulvaa kuitenkaan koidu.
Itse päätin vihdoin aloittaa krääsän poiskantoprojektin, eli olen koonnut ison Ikea-kassin verran kamaa kirpparille, hinnoitellut ja lyönyt lappuja hakaneuloin kiinni kamppeisiin. Homma on yllättävän hidasta ja vaivalloista, erityisesti oikean hinnan päättäminen. Osaan vaatteista on ehtinyt muodostua jonkinlainen rahassa mittaamaton tunnesuhde, jolloin mikään hinta alle viiden euron ei tee kamppeelle kunniaa. Tarkoitus on kuitenkin saada kaappia tyhjemmäksi, joten vetistelyt sikseen ja riittävän matalat hinnat lappuihin. Muuten saan rakkaat kamppeeni pian uudelleen riesakseni. Sain varattua läheiseltä kirpparilta pöydän ensi viikoksi. Kokemuksia ei vielä ole tällä seudulla myymisestä, mutta toivotaan, että joku muukin kamat löytää kuin taskuvaras.
Olen nyt jonkin aikaa ollut melko erityisellä ruokavaliolla, jotta saisin kroppani oudot oikut kuriin. Myös gluteiinittomuus kuuluu uuden ruokavalioni kirjoon. Päätinkin tänään kokeilla porkkanaleipäsistäni vähemmän gluteiinista versiota. Pidin kyllä ohjeet kauraryynit kauraryyneinä, mutta jauhot korvasin karkealla gluteiinittomalla jauholla. Voin kertoa terveiset, että ei olisi kannattanut. Leipä näyttää hiekka-autiomaalta viiden vuoden helleaallon jälkeen ja maku on kehumatta kuiva. Jotakin sattumiakin olen leipääni jostain saanut, vaikka paistoaika ja nesteen määrä on sama kuin aiemminkin. Mikäli joku tietää kivan ja helpon gluteiinittoman teeleivän ohjeen, jakakoon hän sen kanssani.
Aamulla heti herättyäni tein erään ikävän tempun, nimittäin käänsin seinäkalenterin näyttämään elokuuta. Kuu vaihtui kylmän hien saattelemana, sillä kuin tyhjästä työstressi paukahti samantien päälle. Voisi oikeastaan sanoa, että kesälomaa on enää vajaa viikko jäljellä, sitten alkaa jo ihan konkreettinen siirtyminen takaisin sorvin ääreen valmistelemaan alkavaa lukuvuotta. Oppilaat pyrähtävät paikalle onneksi vasta maanantaina 12.8., joten tovin ehdin kasvattaa työjännitystä ennen koulujen aloitusta. Sanotaan, että kaunis kattaus on puoliruokaa ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Koulumaailmassa tämä tarkoittaa, että hyvin ennalta suunnitellut kurssit ja materiaalit ovat puolta vähemmän kuormittavat työtunnit lukukauden aikana. Valitettavasti minun kattaukseni on vielä pelkän kauniin ajatuksen asteella. Työstressistä myöhemmin lisää, tämänpäiväinen kymmenen minuutin perehtyminen tulevaan lukukauteen työsähköpostin tsekkaamisen muodossa on jo riittävän suuri ponnistus yhdelle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti