On siis kevät

Kun katsoo ikkunasta ulos tai ajelee yksinään työmatkaa, pyörivät mielessä vain yhden laulun sanat. Laulu on kevät ja esittäjä minä itse. Ulkoilma on niin keväisen näköinen, että se saa jo mielen kaipaamaan laiturille liplattavien laineiden ääreen, rantasaunan nurkkaan nojailemaan, kuivaa omenasiideriä tai puolikuivaa valkoviiniä hörppimään ja metsään kuumaa sammalen tuoksua nuuhkimaan. Keväthän on vain välivaihe kohti kesää. Kevät saa kaipaamaan. Haluamaan vähän enemmän. 

Kuitenkin ulkona on vielä niin kylmä, ettei tunnu alkavalta kesältä. Olen palellut kaksi päivää niin ytimiä myöten, että edes kuuma suihku ja villasukat eivät tunnu poistavan jatkuvaa hytinää. Onko tämä joku talven viimeinen henkäys, viimeinen isku ennen loppua?

Aurinko kuitenkin on jo lämmin, lähes kuumottava, vaikka ilma on hyinen. Myös muut asiat ovat jo alkaneet tehdä tätä kevättä, tulevaa kesää. Yksi selvistä kevään ja kesän merkeistä on lapsen synttärit, meidän kevätesikon. 

Kolme vuotta tuli mittariin muutama viikko sitten. Lapsen vanhenemista on juhlistettu niin neuvolakäynnillä kuin sukulaisille järjestetyillä synttäreillä. Neuvola oli täysi fiasko. Tunnin poika huusi suoria vastalauseita neuvolatädin tehtäviin. ”EN HALUA”, ”EN OSAA”, ”EN TIIÄ”, ”MENNÄÄN POIS”. Mutta täti ei luovuttanut, enkä minä. Neuvottelin neuvottelemasta päästyäni ja ajattelinkin seuraavaksi hakea johonkin europarlamenttiin hommiin. Näillä taidoilla neuvoteltaisiin Suomen maataloudelle tuplatuet. Onko kuitenkin melko viheliäinen tunne, kun tietää, että lapsi on ihan fiksu, nokkela, osaavainen ja tietäväinen tapaus, mutta vastustaa kaikkien, siis KAIKKIEN, taitojensa esittelyä eikä ole tunnistavinaan kissaa. Lisäksi lapsi päättää ensimmäistä kertaa kokeilla juuri neuvolassa, miten kirkuminen vaikuttaa aikuisiin. No sehän vaikuttaa siten, että äiti siirtyy uhkailuun, kiristykseen ja lahjontaan. Ei siis mitään uutta auringon alla. 

Juhlat sen sijaan onnistuivat hyvin! Vieraat tulevat kaukaa keski-Suomesta ja Pohjois-Savosta, joten olemme perinteisesti tarjonneet joka juhlilla ruuan ja kahvit päälle. Joka kerta tarjolla on ollut keittoa; tänä vuonna tarjosimme kasvis-kookossosekeittoa ala mutu&misa. Keitosta tuli hitsin hyvää, mutta reseptiä ei ole laittaa jakoon, sillä keitto nimensä mukaisesti syntyi mutulla ja misalla. Musta tuntuu ja miten sattuu. Kuvaakaan ei ole.  Alla on kuitenkin ranskalaisin viivoin keiton ainesosat, joita voi sitten mutuilla ja misailla oman näkemyksensä mukaan:

    -   perunoita

    -   bataattia 
    -   porkkanaa
    -   sellerin vartta
    -   lanttua
    -   suuret keittojuurekset ja suikalevihannekset (pakasteesta)
    -   kana- ja kasvislientä
    -   1-2 cm tuoretta inkivääriä hienonnettuna
    -   mausteena jeeraa, yrttejä ja tuoretta persiljaa silputtuna
    -   kookoskermaa (kookosmaito on mielestäni liian vetistä ja  ohutta)
   -  ruokakermaa (voi hyvin korvata soijakermalla)

Keiton kaverina tarjoiltiin Suomen paras leipomo -ohjelmastakin tutun PH7-leipomon leipää. Toinen leivistä oli mahtavan, upean, ihan mielettömän hyvän makuista tummaa ja appelsiinista leipää, jossa on hitunen lakritsia. Leipä on saaristolaisleivän tyyppinen, mutta makeampi ja hiukan vahvempi. Sopi MAINIOSTI kevyen keiton kaveriksi.

Koska lapsi on lähestulkoon kokonaan päässyt allergioistaan, tein kakun tänä vuonna hänen omien toiveidensa mukaisesti. Laitoin lapsen käteen Kotilieden ison leivontakirjan, jota hän innolla alkoi selata. Suosikikseen lapsi valitsi Ystävänpäiväkakun (lumikakun)… usko äidin taitoihin oli siis täysin epärealistinen.

Toteutin varsinaisen kakun lapsen valitseman ohjeen mukaan, mutta vaahtokarkkikuorrutuksen ja täydellisten lumihiutalejäljitelmien sijaan päällystin kakun marsipaanilla ja taiteilin tummasta ja valkoisesta suklaasta pajunkissakoristeita. Pari kourallista suklaamunia ympärille ja avot - lapset on aivopesty rakastamaan leipuria.

Kakku onnistui yllättävän hyvin, vaikka pohjana kakussa on ns. sienipohja, joka vaatii kananmunien hurjan pitkää vaahdottamista ja johon lisätään kuumaa vettä vaahdotuksen aikana. Kananmunavaahto kasvoikin kasvamistaan, eikä lopulta mahtunut kulhoon, jossa sitä käsikäyttöisellä vatkaimella vatkasin. Lopputulema: ensi jouluksi ostan itselleni lahjaksi oikean monitoimivatkaimen, joka vatkaa sörsselit keittiön perällä itsekseen ilman, että omia rystysiä tarvitsee uittaa vaahdossa. Koska vaahtoa sitten oli silmämääräisesti kolmen kakun verran, oli kuiva-aineiden sotkeminen vaahdon joukkoon melko haastavaa. Lopputulema: kulhon pohjalle jäi VALTAVA jauhoklöntti, jonka löysin vasta paistetun ja kumotun kakun pinnasta.

Vinkki: jos kakkusi pinnalta löytyy jauhoklöntti, ota imuri ja imuroi jauhot talteen kakun päältä.

Jauhoklöntin poiston jälkeen kakkuun jäi lapsen nyrkin mentävä aukko. Onneksi mies oli valinnut omaksi duunikseen juhlien voileipäkakkujen valmistamisen, joten paahtoleipää löytyi huushollista suurempaankin tarpeeseen. Täytin reiän paahtoleivällä, ja ajattelin, että on onpa sympaattista: kakulla on nyt paikka sydämessä.

Kakusta tuli hyvä, itsesasiassa niin hyvä, että aion tehdä sellaista uudelleenkin, vaikka yleensä tapanani ei ole jämähtää mihinkään tiettyihin resepteihin. Täytteenä kakun välissä oli sekä vaniljaista mustikkarahkaa että sitruunatuorejuustotäytettä. Reseptiä voisi kuitenkin jatkossa varioida: ensi kerralla laitan mustikoiden tilalle vadelmia. Sitruuna tuo niin ihanaa raikkautta ja vastakohtaa marjoille, että se saa pysyä tuollaisenaan. Kakun kostutuksen hoidin reseptin mukaan Spritella, hyvin toimi!

 

Koska kakkuun ei tule kuohukermakuorrutetta, on se ihan helppo tehdä maidottomanakin. Maidottomassa versiossa korvaisin

-         -  kuningatarrahkan mustikkasoijajogurtilla (Alpro) TOSI HYVÄÄ!!

-         -  Vispi-vaahdon vispautuvalla soijavalmisteella

-         -  sitruunatuorejuuston sitruunamehulla maustetulla soijatuorejuustolla

-         -  tumma suklaa maidottomalla tummalla suklaalla (esim. Panda)

-       ONGELMA korvaamisessa on täytteiden kiinteyttäminen niin, että ne pysyvät kakun sisällä. Ohjeen mukaisessa vaniljakastikejauheessa on maitoa, mutta kiinteyttämisen voi varmasti hoitaa myös liivatteella (sulattaa mustikkamehun joukkoon).

Kakkupohjana voi käyttää varmasti hyvin munatonta kakkupohjaa. Tosin munaton pohja kohoaa huonommin kuin monen munan kakkupohja. Koska pohja on saatava leikattua kolmeen osaan, on hyvä varautua erittäin terävällä veitsellä tai yhdellä varapohjalla.

Lisäksi leivoin kahvipöytään myös kaikenmaailmankeksejä, jotka olivat päättämättömyyteni ruumiillistumia. Koska en osannut päättää, teenkö suklaakeksejä, pähkinäisiä keksejä vai marjaisia keksejä, laitoin kaikkea taikinan joukkoon. Reseptinä käytin tätä keksireseptiä. Taikinan joukkoon laitoin lisäksi 

-          80 g tummaa suklaata rouhittuna

-    80 g valkoista suklaata rouhittuna 
(loput suklaista käytin kakun koristeluun)

     0.75 dl suolapähkinöitä rouhittuna

-    0.75 dl kuivattuja karpaloita

Hyviä tuli! Me likes.. ja jokunen kehukin saatiin, joten leipuri kiittää ja suunnittelee jo uusia aluevaltauksia.