Suoritetaan päivitystä

Hyvää aprillipäivää!

Tänään saa pilailla toisten kustannuksella, viljellä kauniin valkoisia valheita, lällätellä ja mennä lankaan ilman omantunnon tuskia. Minä menin jo lankaan: huomasin Facebookissa linkitetyn uutisen, jonka mukaan Kielitoimisto on päästänyt pannasta monen suomalaisen suosiman virheellisen muodon enään. Hyi, hyi, HYI!! Kylmät väreet kipitti pitkin selkäpiitä ja sydän pamppaili kiihdyksissään. EI MSSÄÄN NIMESSÄ saa edes vitsailla näin vakavilla asioilla. Jos enään vapautettaisiin lieasta, ei olisi enää mitään syytä pannata myöskään sanoja kuullostaa, viellä tai minun koti. Vapautetaan kerralla koko kieli. Normatiivisuus on pepusta, ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Ottaakohan ne siellä europarlamentissa vastaan avoimia rekryhakemuksia?

Aprillipävä on selvä kevään merkki. Siskoni on syntynyt 1.4. ja hänen synttäreillään rapa roiskui aina, kun leikittiin maalaistalon pihapiirissä törppöä, poliisia ja rosvoa tai muuta lapsuuden pihapeliä. Lumiklönttejä vielä lapsuuden keväinä pihassa oli, mutta aurinko sai hien kirpoamaan pintaan. Synttärionnittelut vaan siskolleni! <3

Kevään tulon tunnistaa myös siitä, että koti alkaa ahdistaa. Auringon säteet paljastavat kaikki mahdolliset pölypiilot ja pölypinnat, joihin voisi sormella kirjoittaa vaikka lyhyen pienoisromaanin minuuden olemassa olon luonteesta. Lokki-lampun yläpinnan pölymassasta olisi voinut veden kanssa muotoilla palloja ja tehdä kauniin harmaan lyhdyn. Keväällä myös kukkiin pitäisi vaihtaa mullat, jotta ne pääsisivät aloittelemaan uutta kasvukautta. Tänä keväänä vaihdoin multien sijaan kukat - viimeksi sain tekohengittää kukkiani multien vaihdon jälkeen puolisen vuotta.

Keväisin myös sisustus alkaa tuntua menneen talven lumilta, joten jotain uutta ja raikasta on saatava.Tänä keväänä päätin vihdoin panostaa verhoihin. Yleensä olen hamstrannut verhoni kirppareilta tai ommellut mahdollisimman edullisista alekankaista. Elloksen suuret alennukset selaan aina vain verhojen osalta läpi, sillä itaraminä on ajatellut, että 60 € tai enemmän on huutonauruliioittelua verhoihin, vaikka ne tulisivat kuinka paraatipaikalle olohuoneeseen ja olisivat kaiken lisäksi kokopitkät. No, verhoistani onkin sitten aina huokunut melko kauas, että taas on tehty "halpoja löytöjä". Verhot eivät myöskään siksi ole olleet kovin pitkäikäisiä - ja siksi minulla on niitä jatkuvasti iso kassillinen varastossa. Verhonvaihtoviikkoina vaihdan kassista uudet vanhat edellisten tilalle, ja taas jaksaa kolme kuukautta. Mutta tänä keväänä pihistely sai riittää.

Muutama vuosi sitten myyntiin tuli Finlaysonin Keisari-kangas. Rakastuin kankaaseen ensi silmäyksellä, mutta suuren, hieman epämääräisen kuosin vuoksi en keksinyt kankaalle käyttötarkoitusta. Kunnes tänä keväänä, kun mitta vaan eräänä aamuna tuli verhojen kanssa niin täyteen, että nesteet valui yli. Finlaysonilla sattui olemaan suuret alennukset samaan aikaan, joten melko hinnakkaan Keisari-kankaan tilaaminen omalle kotiovelle ei edes köyhdyttänyt paljoa. Vieläkään en törsännyt verhoihin yli 60 euroa, mutta sain rahalle mukavasti vastinetta: laatua, kestävyyttä, kirkkaita, puhtaita värejä ja kauneutta SEKÄ kotimaisuutta.

Ompelen aina verhoni itse, mutta yleensä niiden kanssa tusaamiseen kuluu max. puoli tuntia. Tällä kertaa pistin parhaani likoon ja valmistin verhot ajatuksen ja silitysraudan kanssa, sillä haluan niiden kestävän ja näyttävän hyvältä pitkään. Tunti siihen meni, mutta hyvä tuli.

Verhoprojekti puolivälissä. Ajatuskahvi valmistelee inspiraatiota. 50-luvun vihertävät verhot saavat mennä kierrätyskeskukseen ja Marimekon kangastaulu siirtyä yläkertaan.

Itse asiassa vuosi sitten kirpparilta löytämästäni Marimekon vanhasta Kalasääski-kankaasta ompelemani tyynyt istuvat kivasti Keisari-kankaan rinnalle. Tyynyt saivat nyt ylennyksen ja siirtyivät makkarista olkkariin. Pitkään seinällä viihtynyt Marimekon kangastaulu saa olkkarin päivityksessä antaa paikkansa Poster Misterin julisteelle, josta lisää ensi kerralla.

Mutta saadakseen jotain on myös osattava luopua jostakin. Tämä pätee elämässä niin monella tasolla ja monissa asioissa. Niin myös sisustuksessa. Uudet verhot tarkoittivat siis sitä, että kodista on hieman raivattava taas ylimääräistä kamaa pois. Niinpä tänäänkin kirpparille lähtee kolme Ikea-kassillista kamista. Hassua sinänsä, kun vuokrasin kirpparipöydän kahdeksi viikoksi, sain potkulaudan. Kirpparipöydistäkin on näemmä tullut kylkiäiskauppaa. No sopiihan se mulle, kun huushollissa kasvaa yksi tulevaisuuden toivo ja hurjapää, joka lumoutuu kaikesta, missä on renkaat alla. Rollaattorista ralliautoon. Potkulauta tosin pysyy seinän vieressä niin kauan, että lapsi on vuorattu joko erilaisilla suojilla ja kypärällä tai sydäntalven toppa-arsenaalilla.