Parempi huominen

Hylkeen transformaatioprojekti eteni tänään jo paljon vähemmän naurettavasti kuin eilen. Olin varannut tälle päivälle jumppapumppavuoron coreen eli keskivartalon lihasten hallintatreeniin. Kun nyt satuin nohevana olemaan liian aikaisin paikalla, otin oman henkilökohtaisen lämmittelyn fillaroimalla nk. kuntopyörällä (poljettava viihdekeskus se on). Tv:tä en tällä kertaa avannut, sillä telkkari on meillä kotonakin. Vajaan kymmenen minuutin polkemisella tuli ihan mukava lämmin päälle, ja sitten vain tasapainoa etsimään coreen.

Tunti oli tällä kertaa varsin yksityinen, sillä meitä oli tunnilla vain kaksi osallistujaa. Onneksi opetus ei mennyt liian yksityiseksi, sillä inhoan sitä, kun ohjaaja kyttää vieressä liikeratojen puhtautta, ja "vähän auttaa" kädellä. Kyllähän minä sen asennon pitäisin oikeana, jos vartalostani löytyisivät niin kutsutut syvät vatsalihakset. Mutta jonkun pitäisi keksiä ne ensin sieltä, ja se joku olen minä. Pyörääkään ei keksitty päivässä, eikä minun sisäistä lihaskerrostani. Tunnin saldosta voi kuitenkin olla ylpeä: hiki tuli, taju pysyi, ei kramppeja, puhekyky tallella. Siispä jatkoin tunnin jälkeen vielä Pandoran tuhoamislaitteeseen, jossa jaksoin sitkuttaa tehoja vaihdellen jopa 20 minuuttia. Ajattelin, että tuo 20 minuuttia menisi nopeammin, jos laittaisin jälleen henkilökohtaisen töllöttimen päälle, mutta kun sieltä tuli Kolme miestä ja tyttö, tuntui 20 minuuttia pikemminkin 40 minuutilta.

Yksityissauna puolitoistatuntisen session jälkeen teki gutaa melko pehmeille lihaksille. Nyt on olo kuin voittajalla - oman sisäisen laiskiaisen voittajalla.


Hieman hassu viinikokemus

Avattiin eilen illalla juhlan kunniaksi (Ai minkä juhlan? No vaikka sen, että NYT viimein tiedän, minkälaisen duunin parissa aloittelen puolentoista kuukauden kuluttua) juhannuksesta yli jäänyt valkoviinipullo. Viini oli italialainen kolmen rypäleen yhdistelmä nimeltään Triade. Nopean pakasteviilennyksen jälkeen ensi kokemus viinistä oli yllättynyt, ei positiivisesti, mutta ei myöskään puhtaan negatiivisesti. Ensimmäinen sana, mikä tuli mieleen, oli OUTO. Maku oli hyvin mineraalinen ja omalaatuinen, eikä se tuonut mieleen mitään ennestään tuttua viiniä.

Paljaaltaan melko erikoinen  makuelämys ei alkanut taipumaan, ja sekä minun että avokkini tulkinta viinin mausta oli, että se voisi sopia merenelävien kanssa yhteen. No melko heikosti löytyy simpukoita ja mustekalaa kaapista, mutta pakkasessa oli katkispussi, joten ei kun vain salaattia vääntämään. Ohje löytyi täältä nopean Googletuksen tuloksena. Eriskummallista kyllä, kaikki salaatin tarpeetkin löytyivät omasta jääkaapista, ainoastaan punasipulin korvasin kevätsipulilla. Myös meidän valikoiman chilikastike oli jo melko ylivuotista, eli maku ei ollut kovin pyöreä saati tulinen. Ei saanut hikikarpaloita irtoilemaan..

Salaatti varmasti maistuu, jos sattuu tykkäämään katkaravuista. Itse en oikein ole "löytänyt" niitä vielä, joten ei salaatista mitään uutta bestistä tullut. Avokki kyllä kehui vuolaasti, sitä enemmän mitä vähemmän pullossa oli viiniä jäljellä. Mielestäni viini maistui kuitenkin enemmän katkaravuilta kuin itse salaatti, joten viinikin sai minulta melko huonot pisteet. Uskon, että viinillä on kuitenkin tykkääjänsä, niin kuin kaikella. Ja sitähän meille juuri suositeltiin...