Vähän kivempi kalakeitto

Kyllä kahvi taas eilen maistui hyvältä, oli kahvitteluun sitten hyvä syy tai ei. Kaupan tätikin oli osannut leipoa tosi maukkaat prinsessaleivokset ja valmistaa suussasulavan hyvää jäätelöä kahvin kylkiäisiksi. Kyllä ne kaupassa osaa..

Keittelimme kahvinjanon kasvattamiseksi myös kalakeiton. Näin kesäaikaan kalakeitot tulee keiteltyä enimmäkseen kesämökillä, jolloin kalakeiton kaava on pelkistetyn selkeä: uusia perunoita, vettä ja vähän maitoa, jos jäljellä on, jokin järvestä itse pyydetty kala tai kaloja (melkein mikä vaan käy), monta sipulia lohkoina ja mausteita sen mukaan, mitä kaapista löytyy ja missä on yhä jonkinlainen aromintapainen jäljellä. Pahalta näin simppeli keitto ei ole koskaan mökkiolosuhteissa maistunut, mutta vaativampaan makuun se ei sovi.

Eilen menimmekin sitten porukoille-anoppilaan-mummolaan kalakeittotarpeiden kera, sillä äitini rakastaa kalaruokia (NOT!). No, söihän se lautensa tyhjäksi ja muutama kehukin irtosi! Keitos olikin tällä kertaa erilainen kuin ihan peruskeitto, mikä tekeekin siitä erityisen kivan kalakeiton. Kivan keitosta tekevät erityisesti kookos ja tomaattimurska sekä vaihtuvat kalalajit.

Resepti on taas kokeilevassa keittiössä tuunattu, siksi määrät ovat summittaisia ja silmä- tai käsimääräisiä. Reseptissä yhdistyvät sekä aivan tavallisen kalakeiton että kolmen kalan kalakeiton (alkuperä tuntematon) ohje. Perunoita keittoon tulee vain muutama, jos sitäkään. Joitakin kertoja olen jättänyt potut kokonaan pois, sillä ne näyttelevät täysin B-osan roolia tässä kalakeitossa. Myös kookosta olemme lisänneet keittoon vasta aivan viime kertoina, sillä emme ole oikein osanneet arvata, miten se lapsemme masussa käyttäytyy. Keitosta riittää sapuskaa noin 4-5 nälkäiselle.

Kivempi kalakeitto

vajaa litra vettä

2 - 3 suurta perunaa kivoina paloina tai ainakin tuplamäärä pieniä uusia perunoita kivoina paloina.

1 ps suuria keittovihanneksia pakastealtaasta tai porkkanaa, lanttua, purjoa, selleriä yms. pilkottuina oman intuition mukaan

2 kalaliemikuutiota 

n. 10 kokonaista pippuria oman maun saneleman (esim. mustapippuria)

1 tlk tai prk (200 - 400 g) tomaattimurskaa

ripaus sokeria

2 - 3 eri kalalajia oman mieltymyksen ja tarjonnan mukaan. Meillä suositaan yleisimpiä markettikaloja eli lohta ja seitiä. 

1 tlk soijakermaa 

1 pss (180 g) pakastekatkarapuja

1 tlk kookosmaitoa

1 nippu tuoretta tilliä

valkopippuria, kuivattuja yrttejä maustamiseen

Keitä peruna- ja juurespaloja liemikuutioilla ja kokonaisilla pippureilla maustetussa vedessä, kunnes ne ovat melkein kypsiä. Varo keittämästä liian pehmeiksi, jotta eivät antaudu liian aikaisin. Lisää sitten keitokseen tomaattimurska ja lisää ripaus sokeria (pehmittää tomaattia ja tuo sen makua paremmin esiin). Tällä välin oletkin jo mahdollisesti ehtinyt pilkkoa kalat, joten lisääpä ne keittoon. Tässä vaiheessa kannattaa laittaa myös soijakerma ja katsoa, että kalat pääsevät kaikki pinnan alle kypsymään. 

Keitä keittoa sopivan pienellä lämmöllä niin kauan, että kalapalat ovat kypsyneet, mutta eivät missään nimessä hajoile. Lisää mausteita keittelyn aikana, kuten valkopippuria ja ripaus erilaisia yrttejä kuivattuna (eilen taisin laittaa hieman meiramia ja rosmariinia) sekä tilli silputtuna. Sekoittele varoen. Kun keiton tuoksu on bueno ja kalat näyttävät kypsyneen, lisää katkaravut ja kookosmaito. Nyt keitto tarvitsee enää nopean lämmityksen, jotta katkikset sulavat ja lämpiävät ja kookosmaitoklöntit niinikään sulavat keiton liemeen. Katkikset ja kookos eivät kuitenkaan kestä enää kovaa, pitkää keittämistä. Siispä vain porukka pöytään ja keiton kimppuun! 

Tämä keitto on ollut itse asiassa meidän pravuurikeitto, joka aina otetaan huomioon vieraiden syöttämistä pohtiessamme. Meidän pojan sekä 1- että 2-vuotissynttäreillä juhlavieraat ruokittiin tällä keitolla, ja kaikille tuntui maistuvan itse tehtyjen sämppäreiden kera. Kukapa ei kalakeitosta tykkäisi...

Keitot ovatkin näin kuumilla keleillä lähestulkoon ainoaa järkevää ruokaa. Ajatus rasvalätystä tunkkaisessa pizzeriassa ei houkuttele vaan lähinnä oksettaa. Grillaaminenkin auringon puolen pihamaalla on minun ajatusmaailmassani mahdottomuus. Saa sen ihosyövän vähemmälläkin. Eikä ole grilliä. Kaikki ruuat, jotka vievät kauan aikaa keittiössä, kiristävät hikisyydessään tunnelman koko loppu illaksi, ja riisi- ja pastaruuat nyt alkavat tympiä lapsiperheessä melko nopeasti. Ne kun on tehtävä niin perusaineksista ja -mausteista. Keittojen ihmeellistä maailmaa tekisikin mieli tutkiskella paljon enemmän - nyt keitoista mieleen juolahtavat hientuoksuinen jauhelihakeitto, makkarakeitto erilaisine nakkiversioineen sekä kalakeitto. Kasvissosekeittokin on hyvää, mutta osa meidän perheestä kaipaa siihen aina lihaa joukkoon. Mutta olen aivan satavarma, että suurimmat, vielä kokemattomaksi jääneet makuelämykset ruokamaailmassa löytyvät nimenomaan keittojen valikoimasta. No okei, ajatus kylmästä kurkkukeitosta oksettaa minua yhtä paljon kuin ajatus kebabpizzasta, mutta ehkä jotain tulisempaa, ehkä jotain maukkaampaa, monimutkaisempaa, eksoottisempaa. Tästä voisikin aloittaa uuden projektin: kesällä keittoa. Keittokesä. Otetaanks keittoo? Mitäs keittoja sä oot vetäny?