Etsin internetistä kaksi eri munattoman käärärin ohjetta ja niitä yhdistellen tein omani. Ensi testaus tunnin jääkaapissa seisseestä kääretortusta oli oikein hyvä! Oma sovellukseni kahdesta eri reseptistä on alla. Kuva tulee sitten, kun kääretorttu on laitettu tarjolle vanhempieni kahvipöytään.
Munaton ja maidoton unelmakääretorttu
(4-5 herkuttelijalle)
(4-5 herkuttelijalle)
Pohja:
1,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 dl soijamaitoa
1 dl säilykepersikoiden lientä (säästä loput kostutukseen)
0,5 dl sulatettua sinistä Keijua
Täyte:
1 prk Alpro Soya airy & creamy soijavalmistetta vaahdotettuna
säilykepersikoita pieneksi pilkottuna
tummaa suklaata rouhittuna (Pandan hurmaava tumma on maidotonta)
2 tl vaniljasokeria sokeria oman maun mukaan, itse jätin kokonaan pois
Sekoita pohjan kuivat aineet hyvin keskenään. Sekoita soijamaito, säilykemehu ja sulatettu rasva toisiinsa. Lisää neste jauhojen joukkoon. Kääntele ainekset nopeasti sekaisin, älä kuitenkaan sekoita taikinaa voimakkaasti tai vatkaten. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa 8-10 minuuttia. Kumoa kypsä pohja sokeroidulle leivinpaperille. Anna jäähtyä hetki. Valmista sillä välin täyte.
Huom! Jos pohjan reunat ovat uunissa kuivahtaneet, leikkaa terävällä veitsellä hieman jäähtyneestä pohjasta kuivuneet reunat pois.
Ps. Kääretorttu maistui syöjille hyvin. Ensimmäisellä tekokerralla käytin tortun välissä säilykeaprikoosia, mutta toisella kerralla huomasin, että säilykepersikka on huomattavasti maistuvampi ja kosteampi vaihtoehto. Suosin siis jatkossakin persikkaa suklaarouheen parina! Tietenkin, jos tuoreita mansikoita olisi tarjolla, paras täyte tulisi mansikanpaloista ja suklaa- tai ranskanpastillirouheesta. Jos lapselle sopisi mango, voisi sekin olla melko maukas täytevaihtari. :)
Ainiin! Kun lapsi huomasi, että pöydässä on taas herkkua tarjolla, halusi hän välttämättä laulaa onnittelulaulun. Pulmaksi meinasi muodostua, kenelle laulu luriteltaisiin. Onneksi mäyräkoiramme Santtu täyttää vuosia 12. päivä, eli oli oikeastaan ihan paikallaan hieman juhlistaa koiran synttäreitä. Valitettavasti itse sankari sai tyytyä yhteislauluun ja syöttiksen ympärille tipahtaneisiin muruihin. Paijauksia hän kuitenkin toivoi saavansa senkin edestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti