Mutta välillä meille perheellisillekin suodaan tällainen mahdollisuus, ja se se vasta hyvältä tuntuu. Laiskottelu nimittäin. Ei sitä opiskelijanplanttuja ymmärtänytkään, miten hyvältä jouten olo ja tekemättömyys voi vielä joskus tuntua. Miten terassilla norkoilu voi tuntua oikeasti terapeuttiselta tai miten kaduilla haahuilu voi olla parasta, mitä vapaa-aika voi tarjota. Kun on voittanut lotossa lapsiperheen arjen, on käsittämätöntä, miten alkaa kaivata ja arvostaa juuri niitä asioita, jotka ennen perhettä tuntuivat ajan ja elämän hukkaan heittämiseltä tai selkärangattomalta.
Minäkin sain tällaisen laiskan päivän. Äiti lupasi jo viime viikolla, että ensi viikolla saan yhden lapsesta vapaan päivän. Voin tehdä yksin mitä haluan. "Vapaapäivinäni" lähden aina Helsinkiin laahustamaan. Käyn paikoissa, joissa näen kauniita asioita (esim. Marimekko, pienet ja sympaattiset erikoisliikkeet, kirppikset), menen johonkin kahvilaan ja tilaan hintalappuun katsomatta sitä, mikä näyttää vastustamattomimmalta ja yritän eksyä ihmisten sekaan. Eksyminen onnistuu yleensä parhaiten kauppatorilla tai Aleksanterinkadulla. Yritän olla yhtä aikaa näyttämättä turistilta ja samaistumatta helsinkiläisten kilpajuoksuun.
Lapsuuden ystäväni sattui juuri parahiksi tulemaan kesälomareissulle tänne etelään, joten pääsinkin viettämään lapsetonta laiskuuttani hyvässä seurassa! Kahvilassa ja terassilla istuskelu tuntui heti astetta luonnollisemmalta ajatukselta (yksin istuminen on aina yhtä extremeä. Kuinka näyttää rennolta ja tyytyväiseltä kuitenkaan näyttämättä yksinäiseltä tai seuraa hakevalta?). En tiedä, oudoksuvatko muut yksin istuvaa kahvittelijaa tai siiderin litkijää. Itselle se on hieman vieraantuntuista ja on todella vaatinut opettelua. Silti olen pitänyt kiinni ajatuksesta, että "lomapäivinäni" yrittäisin olla yksin - toisinaan se on vaikeaa, toisinaan se on juuri se, mitä tarvitsen.
Aloitimmekin ystäväni kanssa lapsettoman päivän aamupalalla Esplanadin kahvilassa ihanilla täytetyillä croissanteilla ja puolitetulla mansikkarahkapullalla. Ei herramunjee! En todellakaan osaa nyt kuvitella yhtään parempaa, toteutettavissa olevaa tapaa aloittaa aamu kuin herkutellen Espan terassilla lämpimässä auringonpaisteessa. Croissant oli ehkä parasta ikinä!! (Konteksti voi vaikuttaa tulkintaan.)
Verkkaisten ja nautiskelevien aamukahvien jälkeen suuntasimme hieman shoppailemaan, sitten taas terassille. Valitsimme mahdollisimman hektisen ympäristön eli Kolmen sepän patsaan vieressä sijaitsevan terassin. Olimme terassilla ensimmäiset "alkoholistit", mutta tällaisena päivänä aikainen siiderikään ei tunnu moraalisaarnan arvoiselta. Kylmät juomat aivan vilinän ytimessä olivat niin meitä - olemme molemmat ihmisten tuijottajia (ehkä muutama arvosteleva ja ihasteleva kommenttikin irtosi). Taas jaksoimme hieman kierrellä alennusmyyntien sekamelskassa, kunnes löysimme Kampin takaa, Tennispalatsin edestä jälleen viihtyisän terden. Kahvia vaan koneeseen, sitten siideriä. Kuuntelimme ympärillä olevien ihmisten tarinoita. Yksi nuori pari oli selvästi ensimmäisillä tai toisilla treffeillään, eikä mies ymmärtänyt tarjota naiselle sidukkaa vaan tämä joutui hakemaan itse omansa. Eräs perhe ei puolestaan vaihtanut kuin muutaman huolella valitun sanan koko yhteisen limpparihetken aikana. Ihmisiä sivusta seuratessa ei tietenkään voi olla arvostelematta nykyistä katumuotia saati suomalaisten terveydentilaa. Sitten taas ruodimme ja punnitsimme omaa elämäämme.
Aivan yllättäen kello näytti viittä, vaikka tuntui, ettemme oikeastaan olleet ehtineet mitään päivän aikana. Tai no, oikeastaan juuri se olikin tarkoituksemme. Tuntui hyvin harvinaiselta herkulta istua välillä aivan hiljaa keskellä vilinää ja olla ottamatta siihen osaa, unohtaa oma kiire ja velvollisuudet. Vetäytyä, olla sivusta katsoja ja vaihtaa hieman alkoholin huurruttamia mielipiteitä in good old company! Oli myös ihanaa syödä vähän ja epäterveellisesti ja ruuan sijaan täyttää nälkäinen vatsa makealla siiderillä, joka ei oikeastaan maistukaan niin kauhean hyvältä. Nyt voi hyvin olla taas vuoden ilman sitäkin.
Loma ei olekaan pitkään aikaan tuntunut näin lomalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti